Dostojevskin suomalainen sihteeri (2004) on uudenlaista Pellistä, ja jotakin täysin uutta kirjallisuudessa, syvä ja leikkivä teos, jonka kolme tekstiä valaisevat kolmea suurta teemaa: rakkautta (Runoilijan rakkaus), yhteiskuntaa (Haudatut maatilat), kieltä (nimiteksti). Lukija saa lampukseen runoilijan nopean mielen – ja huomaa katsovansa suoraan kollektiiviseen alitajuntaamme. “Auto oli sininen ja ajoi ajatuksen punaisena”.
Arvosteluja:
Eeva Saesmaa: Kielen ja ajatuksen tottelemattomuutta (Kiiltomato)
Janna Kantola: Fast forward, Jyrki Pellisen paluu (Helsingin Sanomat)
Teoksesta sanottua:
“…kuin Ahmatovaa pikakelauksena taaksepäin.” Janna Kantola, Helsingin Sanomat
“Postmodernin valtaus (…) tapahtuu (…) Pelliselle sopivalla ja luontevalla tavalla, ihme jo sinänsä.” Harry Forsblom Uutispäivä Demarissa
