poEsia julkaisee keväällä 2010 neljä kirjaa: Mikael Bryggerin Valikoiman asteroideja, Teemu Mannisen Futuraman, Henriikka Tavin Sanakirjan sekä Dan Waberin Kakin ja Puon ensimmäiset seikkailut.

***

Mikael Brygger
Valikoima asteroideja

Valikoima asteroideja kuvaa kansiensa väliin jääneitä sanoja loputtomista eri kulmista.

Mikael Brygger käy dialogia minimalistisen ja konseptualistisen runouden kanssa. Osa runoista on löydetty, jotkut muistuttavat kirjaimilla laskettua matematiikkaa. Monet kokoelman runoista lähestyvät visuaalista runoutta.

Mikael Brygger on aktiivinen toimija suomalaisen kirjallisuuden kentällä. Hän on myös runouslehti Tuli&Savun päätoimittaja.

Valikoima asteroideja on Bryggerin suomenkielinen esikoisrunokokoelma. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt englanninkielinen kokoelma Emily (ntamo, 2008). Lisäksi hän on suomentanut Hakim Beyn teoksen TAZ: Tilapainen autonominen alue, ontologinen anarkismi ja poeettinen terrorismi (Savukeidas, 2009).

***

Teemu Manninen
Futurama

Futurama on runoilija Teemu Mannisen, suomalaisen flarfin isähahmon, science fiction -triptyykin Avaruusooppera Aurinkolaiva ensimmäinen osa.

Kokoelma on löyhästi runoelmamainen ja scifi-henkinen dystooppinen kertomus innovaatio-Suomesta globaalin kulutuskapitalismin kourissa. Milleniumin alun maailma paljastuu teoksessa toiseksi planeetaksi. Millaista on elää historian lopussa, kun kaikki aikaisemmin tärkeä banalisoituu tosi-tv -hurmokseksi? Kertojaääni soljuu skitsofreenisesti eteenpäin halki mielisairaan maailman, jota kansoittavat oudot, tarunomaiset olennot, kuten pissikset, fruittarit ja muut anonyymit internetin runkkarit, epäonninen supersankari Teknomies, karkkia oksenteleva Keith Richards, kuuta hallitseva paholaisten keisari ja monet muut mielipuoliset ja mielikuvitukselliset otukset.

Absurdin huumorin, kriittisen paranoian ja lempeän ironian menetelmin kuljetaan kohti toivoa, “dyykkauksen eetosta”, joka kiteytyy pärjäämisyhteiskunnan katveissa ja huomiotalouden marginaaleissa rehottavan uuden rikkaruohojen heimon kehotukseen olla asumatta kaupungissa, olla syömättä kapitalistin poydästä: syökää ennemmin jätteitä kuin hullujen keisarien tähteitä. Teoksessa käytetään visuaalisia keinoja, kuten typografiaa ja sarjakuvamaisia elementtejä kertomuksen rytmittämiseksi. Se on sukua hakukonerunoudelle ja flarfille, mutta ei ole sitä mitenkään yksioikoisesti. Teoksen esteettisinä vaikutteina ovat näiden uusien keinojen sijasta Väinö Kirstinän 60-luvun kokoelmat, Thomas Pynchonin Gravity’s Rainbow, Grant Morrisonin sarjakuvat (The Invisibles, Doom Patrol ja Filth) ja Robert Shean ja Robert Anton Wilsonin vastakulttuuriklassikko The Illuminatus! -romaanitrilogia.

***

Henriikka Tavi
Sanakirja

Sanakirjan lukija on kielessä vieraana, matkalla. Tällöin kieliopin ja sanakirjamerkitysten keinotekoisuus, sisäänrakennettu poeettisuus tulee esiin. Kieli kääntyy kielen sisällä ja liukuu toiseen kieleen: teos on monikielinen samalla tavoin kuin maailma jossa elämme.

Sanakirja on kokeellinen ja menetelmällinen teos, mutta sen ilmaisu on intiimiä ja lyyristä. Sanakirjan sanat ovat minimalistisia luontorunoja, yhdensanan rakkausrunoja, fragmenttihuokauksia.

Henriikka Tavi (s. 1978) on Helsingissä asuva runoilija.  Hänen esikoisteoksensa Esim. Esa (Teos, 2007) palkittiin Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnolla. Oman kirjoittamisensa lisäksi Tavi toimittaa Tuli&Savu-runouslehteä sekä työskentelee yhdessä nuorten säveltäjien kanssa. Hän on lisäksi suomentanut Friedrich Schillerin esseen Naiivista ja sentimentaalisesta runoudesta (Tutkijaliitto, 2008) sekä Hannele-Mikaela Taivassalon Hämäräkirjan (Teos, 2009).

***

Dan Waber
Kakin ja Puon ensimmäiset seikkailut

Kakin ja Puon ensimmäiset seikkailut on minimalistinen runoteos, jossa seurataan kaksoispisteen ja puolipisteen hulvatonta rakkaustarinaa välimerkeistä rakentuvassa maailmassa. Teos on ilmestynyt aiemmin runouslehti Tuli&Savun numerossa 2/2007.

Dan Waber (s. 1966) on amerikkalainen runoilija, jonka tuotanto ulottuu tavallisesta tekstirunoudesta visuaaliseen runouteen ja performansseista multimediataiteeseen. Waberin kotisivut löytyvät osoitteesta www.logolalia.com.

Videorunoilija J.P. Sipilän teoksessa runous kohtaa liikkeen ja äänen. Teoksen teemat vievät lukijansa ja katsojansa lapsuudesta vanhuuteen, välinpitämättömyydestä toivoon.

Videorunous on 1970-luvulla syntynyt runomuoto, joka hyödyntää videon tuomia mahdollisuuksia runouden ilmaisussa.

Katso video | Tilaa levy

J.P. Sipilä on Turussa asuva videorunoilija. Häneltä on aikaisemmin julkaistu kaksi runokirjaa, Puhun hänestä joka puhuu olen yksin (Private Notes 2006) ja Näin eksyneen valmiiksi tehdyille kartoille (ntamo 2008). Videorunoja hän on tehnyt vuodesta 2006 lähtien, ja hänen teoksiaan on esitetty erilaisissa runotapahtumissa ympäri maailman.

Puhekuplia on Kristian Blombergin (s. 1975) esikoiskokoelma. Sen visuaalisesti inspiroituneilla sivuilla etsitään keinoja sisustaa olemisen huoneista hieman mukavampia paikkoja. Runojen ilmaisussa kotimainen nykyrunous kohtaa dadan, surrealismin ja sarjakuvan traditiot.

Lataa PDF | Tilaa kirja

Kristian Blomberg on runouslehti Tuli&Savun toimittaja ja kirjallisuudentutkija Jyväskylän yliopistossa. Hän on kotoisin Porvoosta, mutta asuu nykyään Jyväskylässä. Blombergin runoja on julkaistu Nuoressa Voimassa, Särössä ja Tuli&Savussa. Hän on myös suomentanut ranskalaista runoutta: Stéphane Mallarmén “Nopanheiton” (Särö 3-4/2006) ja Victor Ségalenin “Etelään suunnatut steelat” (Tuli&Savu 1/2008). Uusin suomennos on René Charin kokoelma Hypnoksen muistikirja (Savukeidas, 2009). Blomberg pitää blogia osoitteessa http://runousnoppia.wordpress.com/.

Arvosteluja

Esa Mäkijärvi: Traditioiden sisällä (Kiiltomato 16.11.2009)

Helsingin Sanomien  nippukritiikki

Hannu Waarala: Kristian Blomberg – Puhekuplia (Keskisuomalainen)

Ville-Juhani Sutisen sanakylläiset proosapalat ovat runoisuuteen lipsahtavia tarinoita, joista on koko ajan muodostumassa jokin pidempi kertomus. Ne ovat “kipsisiä patsaita ikkunoilla” tai “takanreunusten muistoesineitä”, joiden ääriviivat liukuvat hetkessä. Ja virkkeet sitten. Ovat niitä kiellettyjä: pitkiä ja polveilevia, sinne ja tänne ja tuonne ja takaisin. Vuosi, sivumennen sanoen, on 1840, tai jokin muu. Mutta realisteja ei missään tapauksessa olla, vaikka kerronta toteuttaakin volterkilpimäistä tarkkuutta ja lawrencesternemäistä ensyklopedistä halua. Ja tietenkään ei voi välttää törmäämästä itsetietoiseen kertojaan… Mikä riesa!

Lataa PDF | Tilaa kirja

Ville-Juhani Sutinen (s. 1980) on Kokemäeltä kotoisin oleva, mutta sittemmin turkulaistunut runoilija, suomentaja ja kirjallisuuskriitikko. Hän on julkaissut neljä runokokoelmaa, viimeisimpänä Merkkihenkilön kuolema (Savukeidas 2007). Yhdessä runoilija Hannu Helinin kanssa hän on julkaissut dialogisen runoelman Neuhickyr (poEsia 2007).

Ruumiita on V.S. Luoma-ahon (s. 1984) esikoiskokoelma. Teos on vastustamattomien virtojen ja nopeiden leikkausten proosarunokirja. Sen parataktisesti yhdistellyt lauseet ja lausefragmentit muodostavat moniaalle harovaa puhuntaa, jonka kohde tarkentuu mutta tarkentuessaan samalla hämärtyy. Runot ovatkin kirjoittajan omien sanojen mukaan “kirurgisia runoja irrationaalisuudesta”. Kokeellisuuskin määrittyy uusiksi, kun puhuja toteaa olevansa “toisaalta keksijän poika, voin vain löytää uusia kokemuksia.”

V.S. Luoma-aho on jyväskyläläinen kirjoittamisen opiskelija, bloggaaja ja runokriitikko. Hänen runojaan on aiemmin julkaistu Tuli&Savussa, runouden vuosikirja MotMotissa (2006) ja Parnassossa. Hänen bloginsa “Alussa oli sana” löytyy osoitteesta http://neliapina.livejournal.com/.

Lataa PDF | Tilaa kirja

Arvosteluja

Anna Saari: Kielen performanssi (Kiiltomato)

Helsingin Sanomien  nippukritiikki

Outi Kaikkonen: V.S Luoma-aho – Ruumiita ( Keskisuomalainen)

Muualla verkossa

Ei ikinä euron laariin (Luoma-ahon haastattelu Jyväskylän Ylioppilaslehdessä 21.9.2009)

Tytti Heikkisen toisessa runokokoelmassa Varjot astronauteista jatketaan internetin hakukoneiden ja käännöskoneiden kanssa kirjoittamista. Tuloksena on huonon ja hyvän maun runoutta ja roolirunoutta flarfin hengessä. Netistä kalastetut runon puhujat tuovat mukanaan elämännäytelmiä, joita ei välttämättä haluaisi nähdä. Mutta ne ovat ympärillämme ravistelevina ja puhuttelevina.

Tytti Heikkinen on hämeenlinnalainen runoilija, jonka hakukoneen kanssa kirjoitettu esikoiskokoelma Täytetyn eläimen lämpö (2008) sai poikkeuksellisen innostuneen vastaanoton. Teos oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana.

Lataa PDF | Tilaa kirja

Arvosteluja

Essi Henriksson: Todellisuus pahoinpiteli runon (Kiiltomato, 30.11.2009)
Raisa Mattila: Olemisen sietämätön leveys (Helsingin Sanomat, 11.11.2009)
Tapio Lahtinen: Ruislinnun laulu googlessani (Hämeen Sanomat, 11.10.2009)

Muualla verkossa

Reijo Valta: Pois työpöydältä
Esa Mäkijärvi: Merkintöjä

Kolmas sotaleikki – liikkeen ja paikan fragmentteja on palasista koottu kollaasi ja yli kirjan rajojen jatkuva virta.

Runoissa todellisuus järjestyy mosaiikin kaltaiseksi peliksi, jota voi pelata aina uudelleen saamatta aikaan eheää kuviota tai valmista maailmaa. Lopulta kaikki tiivistyy identiteetin ja minuuksien ongelmaan: Kuka kirjoittaa ja kenellä on ääni ja valta sanoa?

“… Eräänä päivänä sadut kirjoitetaan uudelleen, sota syttyy ja kasvottomat kulkevat kerjuulla läpi kirjallisen maailman julkisten käytävien. Tämä on loppu, koska minä olen loppu ja tämä on alku, koska minä olen kuka vain, missä vain…”

Kolmas sotaleikki on Anna Halmkronan esikoiskokoelma.

Lataa PDF | Tilaa kirja

Arvosteluja:

Outi Kaikkosen arvostelu (Keskisuomalainen)
Maija Katariina Jelkänen: Speaker’s corner x 2 (Kiiltomato)

Täytetyn eläimen lämpö on tekijänsä esikoiskokoelma, hakukoneella tuotettua runoutta. Se ei etsi internetin tekstuaalisesta kaaoksesta internetin tekstuaalista kaaosta vaan työstää löytömateriaalista kokonaisuuksia, joita leimaa pikemminkin koherenssin tavoittelu kuin satunnaisuus tai kielen hajoittaminen. Runot jäljittelevät tarinallisuutta ja hyödyntävät erilaisia diskursseja muodostaen groteskeja tarinansirpaleita ja omintakeista lookalike-filosofiaa. Tytti Heikkisen runoja on aiemmin julkaistu muun muassa Tuli&Savussa ja MotMot 2007:ssä.

Lataa PDF (kannen kanssa) | Lataa PDF (ilman kantta) | Tilaa kirja

Arvosteluja:

Outi Kaikkosen arvostelu (Keskisuomalainen)
Mervi Kantokorpi: Verkolla pyydetään runoja (Helsingin Sanomat)
Maija Katariina Jelkänen: Speaker’s corner x 2 (Kiiltomato)
Maili Öst: Tuhat tapaa puhua yksinäisyydestä (Kymen Sanomat)

Muualla verkossa:

Hämeenlinnan kirjaston lokikirja

Hakukoneruno syntyy kaoottisesta tekstimassasta (Helsingin Sanomat)

Neuhickyr on kahden runoilijan, Hannu Helinin ja Ville-Juhani Sutisen yhteistyönä syntynyt dialoginen runoelma, jossa molempien kirjoittamat tekstit rakentavat yhdessä jännitteisen kokonaisuuden. Se on muuntuva ja epäilyttävä kertomusten sirpaleiden apokryfinen ja avoin tiedusteluretki nykymaailman kulissien mekaniikkaan. Teksti on yhtenäinen, limittyvä kokonaisuus, jonka sarjallisuus on ennen kaikkea merkitsevää ja merkityksillä ladattua runoutta, joka käy keskustelua itsensä lisäksi myös eri tieteiden ja taiteiden kanssa. Neuhickyr löytyy raakamuodossaan ja selityksillä varustettuna osoitteesta http://runodialogi.blogs.fi/

Lataa PDF | Tilaa kirja

Aforismien aika on runogeneraattorin ja tekijän yhteistyöstä syntynyttä uudenlaista eeppistä runoa. Sen pitkässä nimirunoelmassa perinteiset aforismit muuttuvat ja muuttavat muotoaan jatkuvasti – tuloksena moniäänistä aikalaisrunoa, jossa on jotakin niin perinteisen kuin uudenkin runon ystäville.

Rita Dahl (s. 1971) on vantaalainen vapaa toimittaja ja kirjailija, jonka esikoisrunokokoelma ilmestyi 2004 Loki-Kirjoilta. Rita Dahlin blogi on Arjentola.

Lataa PDF | Tilaa kirja

Arvosteluja:

Kuisma Korhonen: Hakukonerunous luotaa yksilön ja yhteisön rajoja (Helsingin Sanomat)
Helena Rintala: Runoilijan veri on sähkönsinistä mustetta (Kiiltomato)

Muualla verkossa:

Dahl lukee katkelman Aforismien ajasta (Nokturno)