Varjofinlandia on kollaasi nettipäiväkirjoista keväältä 2005. Sen kuutisenkymmentä sivua proosamuodossa etenevää runoa ovat puhutteleva kuva suomalaisesta ahdistuksesta Anno Domini 2005. Varjofinlandia problematisoi vakiintuneita käsityksiä runollisen merkityksen muodostumisesta ja asettuu osaksi suomalaisen runouden perinnettä, jossa “soitto on suruista tehty”. Jälkisanat Leevi Lehto, ulkoasu Jukka-Pekka Kervinen.

“Tämä on nyt lopun alkua. (…) Minunkin pitäisi lopettaa ennen kuin aloitankaan.”

Lataa PDF | Tilaa kirja

Teoksesta sanottua:

“Varjofinlandia tulee nousemaan koulujen opetusohjelmaan suoraan siihen Seitsemän veljeksen rinnalle, niin kuin oikein onkin niille koululaisille.” – Blogisanomat

“Reading through it feels like a hangover that never ends, a pain that does not go away(…)” The Butt Ugly Weblog

In English:

Shadow Finlandia: An Extract (translated by Leevi Lehto)

Kolmosten talo on runo, näytelmä ja runonäytelmä, jota on esitetty tamperelaisen Teatteri Valajan toteutuksena Turussa ja Tampereella. Kolmosten talossa puhuu kaksi runoilijaa, kolme tyttöä ja naista, monta minää ja sinää, tarinaa ja mielen kuvaa. “Kokonaisuudeksi hahmottuu puhe, joka muistuttaa täsmällisessä vireessä olevan jousisoittimen äänen puhtaaksi kehittyä atonaalisuutta” (Erkki Kanerva, Turun Sanomat).

Lataa PDF | Tilaa kirja

Arvosteluja:

Niina Hakalahti: Kolmosten talon monta elämää (Kiiltomato)

Kirsi Piha, Reetta Niemelä ja Kolmosten talo Esplanadin lavalla Helsingissä 10.5.2005. Kuva Karri Kokko.